Aloin kilpailemaan Carmenilla heti reilun vuoden ikäisenä. Ensimmäisen hutikokeen jälkeen saavutimme kaksi peräkkäistä ykköstulosta alokasluokasta. <

Siirryimme avoimeen luokkaan kun koiran ikä täytti koevaatimukset. Tuloksena kahdesta kokeesta kaksi ykköstulosta joista ensimmäinen oli Tampereella dobemannien
mestaruuskisojen avoimenluokan voitto.

Carmen oli vuoden ja kahdeksan kuukautta vanha kun lähdimme ensimmäiseen voittajaluokan hakukisaan Ulvilaan. Ja saavutimme ensi yrittämällä ykköstuloksen.

Tässä Ulvilan kokeessa koin senkin ihmeen että kesken tottelevaisuusosuuden tuomari alkoi ääneen kehumaan koiraani tyyliin "En tiennytkään että tällaisia dobermanneja on olemassa"

Samaisessa Ulvilan kokeessa oli iäkkäämpi koiraharrastaja joka sanoi minulle kuultuaan että koirani on vasta alle kahden vuoden ikäinen että kannattaa olla tosi, tosi varovainen näin nuoren koiran kanssa. Ja niin oikeassa hän olikin.

Carmen saavutti silloin kaksi vuotiaana tuloksensa todella helposti todella vähäisellä reenimäärällä. Mutta kaadettuani ensin sen Heinolan kokeessa näytöllä oikein kunnolla ja sitten vähän sen jälkeen Tammelan kokeessa sen törmättyä ilmeisesti karhuun ensimmäisenä hakukoirana aamulla metsässä, meillä alkoivat vaikeudet ilmaisuissa ja se näkyi myös koiran muussa työskentelyssä.

Luokallaan Carmen saavutti käyttövalion arvon Siuntiossa toukokuussa vain muutamaa päivää alle kaksi vuotta neljä kuukautta vanhana.Carmen onkin suomen dobermann historian nuorimpia ellei nuorin haun käyttövalioita. Loppuvuoden kokeet epäonnistuivat täysin kun koiran itsevarmuus oli kadoksissa.

Seuraavakin vuosi oli välivuosi. Treenien perusteella jo tiesin että edelleen sain pyytää anteeksi edellisen vuoden liian paljon liian aikaisin syndroomaa.... Mutta vuonna 1998 Carmen sai takaisin oman sitkeän perusluonteensa ja voitti sekä Dobermannien Rotumestaruuden että Uudenmaan Piirimestaruuden kirkkaasti hienoilla ykköstuloksilla. Rotumestaruus ratkesi esineruudulla josta pääasiallisesti koirilla ei noussut kaikki esineet. Carmen haki kaikki kolme esitettä alle kahden minuutin. Vielä seuraavana vuonna kilpailimme saavuttaen hienoja ykköstuloksia ja voittaen mm. Piirimestaruus pronssia Jokelassa kovatasoisessa kisassa. Carmen oli koira isolla C:llä. Sen keskittymiskyky tottelevaisuudessa, sitkeys esineruudussa ja maalimiesmotivaatio olivat korkeata luokkaa. Pieni miinus koirassa oli sen yksioikoisuus. Esineruudussa oli parempi seisoa juuri siinä mistä koiran lähettikin, samoin hakuradalla. Olin sen alunperin opettanut siihen ja ihan turhaa oli yrittää opettaa sitä siirtymiin :)

Carmenin ollessa yli 9 vuotias huomasin sen nisässä kasvaimen. Silloin varoiteltiin kovasti näihin leikkauksin koskemasta ja koiralla oli toki jo ikääkin. Kasvain oli rauhallinen kunnes itsenäisyyspäivänä 2005 huomasin että Carmenin oli paha olla. Vielä lokakuussa Carmen oli hyppinyt omenapuistamme omenoita niin korkealta että me tarvittiin tikkaat loppujen poimimiseen.