Ekko oli ensimmäinen omistamani urosdobberi. Jätin uroksen koska olin suht kyllästynyt siihen että nartuillani oli juoksut samaan aikaan kuin palveluskoirien suomenmestaruudet syksyisin.

Ajankäytöllisistä syistä Ekon reenaaminen jäi sen nuoruusvuosina unholaan. Ja kun aloin muokkaamaan tottelevaisuutta yli nelivuotiaalle perheemme lemmikille - ei siitä hyvä tullut joskaan ei ihan huonokaan. Suurin ongelma tottelevaisuudessa oli minulle työskenteleminen.

Seuraaminen näytti hyvältä mutta ei tuntunut minusta siltä.

Ekon haku-ura lähti heti komeesti käyntiin alokasluokan koularilla.

Samoin avoimesta luokasta saimme heti tuloksen.

Voittajaluokastakin saimme hienosti tuloksia sillä Ekon työskentely hakumetsässä oli varsin sitkeätä, ukot eivät metsään jääneet. Koira
palkkaantui pelkästään löydöistä eikä harjoituksissakaan meinannut malttaa odottaa palkkaansa kun oli jo kiire etsimään seuraavaa :)

Tottelevaisuus oli sellaista kohtuullista. Esineruudussa yleisin löydetty määrä oli kaksi esinettä kolmesta.

Saavutin Ekolla sekä rotumestaruus hopeaa 2002 että piirimestaruus hopeaa 2003.

Ekon viimeisissä kisoissa sille tuli telinekiertoja paluuhypyissä noudoissa enkä ymmärtänyt että sillä on vaivaa. Sen eturauhanen ehti mennä
melko pahaksi ennenkuin narttuihmisenä tajusin etsiä vikaa oikeasta päästä
koiraa.